tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kukkuu siellä ja kukkuu täällä

Meidän pieni taapero kasvaa ja oppii uusia asioita ihan mahdottomalla tahdilla.
Kanssakäymistä on huomattavasti helpottanut se, että välillemme muodostuu
sana sanalta yhteinen kieli. Niin usein olenkin miettinyt, mihin joutuisin ilman tuota rakasta ilopilleriämme.

Tällä hetkellä hänen suosikkisanastoonsa kuuluu kukkuu.
Voi että sitä onkin kiva hokea!


Lempileikki on mennä huoneeseen, työntää ovi kiinni, ja sitten huutaa: "Tä! Tä-tä! Tää-ääää!" kunnes joku tulee avaamaan ja pikkuinen saa hihkaista silmät loistaen "Kuk-kuu!"

Kukkuuta huudellaan kaikelle ja kaikille.

"Kuk-kuu!" raikuu tervetulotoivotus, kun äiti tai isä tulee toisesta huoneesta.

Kun porkkana luiskahtaa lautasen alle, pieni nostaa lautasta ja hihkuu: "Kuk-kuu!"

"Kuk-kuu!" kun hän avaa keittiön kaapin tai siivouskomeron.

"Kuk-kuu!" kun hän etsii palloa sohvan alta.

"Kuk-kuu!" kun hän kurkkaa maton alle.

"Kuk-kuu!" kun kääntää kirjan sivun.

"Kuk-kuu!" kaikille vastaantulijoille kaupassa, lenkillä, uimarannalla... Ja monta kukkuuta, jos (ja useimmiten kun) vastaantulija ei hoksaa huikata takaisin.

"Kuk-kuu!" kuuluu pöydän alta.

"Kuk-kuu!" kuuluu tuolin alta.

"Kuk-kuu!" kuuluu sohvan takaa.

Kukkuu pallolle ja kukkuu autolle ja kukkuu nallelle.

Kukkuu siellä ja kukkuu täällä.

Kukkuu piristää ja kukkuu naurattaa.

Suosittelen aikuisillekin!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Arki alkaa a:lla

Päätin liittyä kerhoon.
Kyllä. Luit oikein. Minä.
Ahkerana blogien lukijana, mutta pahimpana bloggaamisen vastustajana.
Kohta vuoden päivät olen sitä harkinnut ja aina meinannut.
Aina tullut kuitenkin siihen tulokseen, että ei, en minäki, ku kaikki. 
No, tässä sitä sitten ollaan.

Mutta on mulla selitys.
Pienen pojan äitinä on välillä hiukkasen tylsää, 
tämä kun nukkuu päikkäritkin vielä vähintään kerran päivässä. 
Siispä ajattelin, että jos tässä olis sitä jotain. 
Sitä, mitä olen samanlaisiin päiviini kaivannut alkaen aina äitiysloman alusta.
Kirjoitan siis omaksi ilokseni. Että saisin päiviini jotain sisältöä.
Jotain, mihin käyttää aivoja, ja sitä aikaa, kun ei ole kerrassaan mitään tekemistä.

Mistä sitten kirjoittaisin?
Niin, pitkään mietin sitäkin.
Eihän mun elämässä tapahdu mitään. Tavallista arkea päivästä toiseen.
Siinäpä se.
Arki. Kirjoitan arjesta. Arjen pienistä iloista. Arjen harmaudesta. 
Tavallisesta elämästä, milloin mistäkin.
Arkipäiväkirjaa.