keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Väriloistoa


Kai sitä olin jo saanut tarpeekseni lämpimistä ilmoista, kun vasta hyytävän koleat syysilmat saivat lähtemään ihan kunnolla ulos. Nyt tuntuu, että pihalla pitäisi olla koko ajan. Ollaanpa sitten käytykin useamman kerran päivässä pikku kävelyllä. Ei se kylmyys, vaan tuo kauneus. Se pakottaa pihalle. 

Voin vain haaveilla sellaisesta kamerasta, mikä ikuistaisi nämäkin maisemat kaikessa todellisessa loistossaan. Vielä toistaiseksi on tyydyttävä kännykkäkameran laatuun.

Tällä hetkellä rakas kännykkänikin on rikki, jotenka täytyy aina odottaa iltaan, mikäli tahtoo kuvata. Tottahan minä odotan.