keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Väriloistoa


Kai sitä olin jo saanut tarpeekseni lämpimistä ilmoista, kun vasta hyytävän koleat syysilmat saivat lähtemään ihan kunnolla ulos. Nyt tuntuu, että pihalla pitäisi olla koko ajan. Ollaanpa sitten käytykin useamman kerran päivässä pikku kävelyllä. Ei se kylmyys, vaan tuo kauneus. Se pakottaa pihalle. 

Voin vain haaveilla sellaisesta kamerasta, mikä ikuistaisi nämäkin maisemat kaikessa todellisessa loistossaan. Vielä toistaiseksi on tyydyttävä kännykkäkameran laatuun.
Ja tällä hetkellä rakas kännykkänikin on rikki, jotenka täytyy aina odottaa iltaan, mikäli tahtoo kuvata. Tottahan minä odotan.









torstai 12. syyskuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

Siinä on neljä kirjainta. Se sisältää muun muassa rentoutumista, rentoutumista ja rentoutumista, kaikissa muodoissaan. Aina sitä odotetaan. Aina se loppuu liian aikaisin.
Aivan oikein! Sehän on LOMA!
Näin kesän päättymisen kunniaksi vietimme sitten mekin viimein kesälomamme alkusyksyn lämpiminä päivinä. Hyväähän kannattaa odottaa!

Ja me muuten nautittiin. Vielä kun oli vähän näitä kesäpäiviäkin, ja eritoten lämpimiä iltoja, niin virittelimme alkukesästä partsille kantamamme grillin tulille. Sen korkkaaminen edellytti perusteellista puhdistusta (kaivoimme sen nimittäin mummulan roskakatoksesta hyljättynä, mutta toimivana), jotenka olimme sitä sitten siirtäneet ja siirtäneet. Vaan eipä ollut myöhäistä vieläkään - maittavat grilliherkut saatiin nauttia ystävien seurassa.

Miekkoseni on puhunut kesän alusta lähtien, että golfaamaan pitäisi päästä. Meillähän on ne Green Carditki suoritettuna! Aikaa vievänä harrastuksena olemme päättäneet siirtää sen aktiivisen aloittamisen kuitenkin vasta eläkepäiviin. Tai niin, minä olen päättänyt omasta puolestani ainakin. Mutta kun lomalla on sitä aikaa poikkeuksellisen paljon, niin sai miehenikin toiveensa toteutettua. Löinpä siinä sitten itsekin pari palloa, ja tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että siirretään eläkepäiville. Sanoisinko, että hieman ovat taidot ruostuneet. Mutta meni ne pallot sentään eteenpäin, jos ei ihan sinne, mihin suunnittelin.



Mökkeily kruunasi kesälomamme. Mökkeiltiin pariinkin otteeseen. Alkuviikosta saunottiin, paistettiin lättyjä, syötiin isoja mustikoita (oli vielä oikeasti hyviä!), maisteltiin puolukoita, nautittiin taasen hyvästä seurasta, eikä välitetty, vaikka pikku-ukko flunssaisena ei viihtynyt kuin sylissä. Lomallahan on sylejäkin kaksi.


Lomamme loppupuoliskon vietimme vähän pidemmän ajomatkan päässä aivan ihanalla mökillä. Ja taas saunottiin, syötiin, grillattiin ja juteltiin. Ja syötiin, paistettiin lättyjä ja herkuteltiin. Sitten vielä kalastettiin, syötiin, veneiltiin ja nukuttiin. Eikä voi väittää, että oltaisiin nukuttu erityisen hyvin. Mutta sehän on selvä, kun samassa tilassa nukkuu kolme alle kaksi vuotiasta pikkumurua. Vaan kukapa haluaisi mökkilomansa tuhlata nukkumiseen.