perjantai 22. heinäkuuta 2016

Niin kesä!

Siis ihan mahtavia nämä kesäilmat - joista ollaankin nautittu heti siitä lähtien, kun saatiin ensimmäinen lomaviikkomme päätökseen ja isimies takaisin sorvin ääreen. Että hehheh vaan. Koska kaikki kesän kovimmat sateet luvattiin juuri meidän lomaviikollemme, ja koska pitkästä aikaa, juuri lomalla, sairastettiin koko perhe ihan kunnon kesäflunssa, ei auttanut kuin kääntää kaikki asennenamiskat positiivisuuden puolelle. Sinne, missä lukee Loma-asenne. Koska loppujen lopuksi lomakin on mielentila.

Ja aika hyvin me siinä sitten onnistuttiinkin, vaikka itse sanonkin. Toki parempi puoliskoni onnistui luonnollisesti hieman paremmin (puolustukseksi pitää nyt kuitenkin lisätä, että mulla oli flunssa ja siitä johtuva karmea, kokonaisvaltainen väsymys, mies sai flunssan vasta lomansa päätteeksi) mutta sitä varten kai ne paremmat puoliskot ovat olemassa. Vaikka saihan siinä hippasen käyttää mielikuvitusta, tekemistä keksiäkseen, kun ulos ei ollut asiaa.

Onneksi makkaraa voi paistaa takassa sisällä ja lettuja terassilla katoksen alla. Ja kotieläinpuistossa ehtii just ja just pyörähtämään sateiden välissä. Mitä siitä, vaikka eväät syötäisiinkin vasta sateen suojissa kotona. Ja saatiinpa muuten kunnon mökkeilyfiilistäkin, kun maalausprojektista johtuen nukuimme miehen ja pikkujuniorin kanssa olohuoneessa, tulen rätistessä takassa tietty. (Ei nyt puhuta siitä, kuinka kauan rakas mieheni virittämästään tunnelmasta ehti nauttimaan, ennen kuin jo veteli sikeitä. Koska ajatus tärkein. Mutta minä ehdin sitten hänenkin puolestaan.) Ja maalaamiseenhan sadesää oli oikein hyvä, eipähän tarvinnut miettiä, meniskö ulos aurinkoon vaiko maalaisko.

Jos ensimmäisellä lomaviikolla säät eivät suosineet, niin nyt suosivat senkin edestä. Nimittäin päätettiin aivan extempore pitää toinen lomaviikko nyt, elokuun lopun sijaan. Ja vaikka alkuun olikin ihan vähän vaikeuksia saada lomavaihde päälle, juuri, kun työvaihteelle ehdittiin, kun niin yllättäen päätös tehtiin, niin onhan tää nyt aika täydellistä (no huh mikä lause). Että saako ihan vähän hehkuttaa? Tässä minä mamma kerta vaan lojun viltin päällä tyynyn kanssa. Just tyhjensin jätskikulhon ja mietin, hakisko lisää. Kaks pienimmäistä vetelee päikkäreitä ja kaks vähän isompaa lähti iskänsä kanssa asioille. Niin, ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tietty.

Niin ihana kesä, että välillä pitää melkein nipistää itseään, että onko tämä edes totta. Mutta kyllä, totta tämä kaikki vaan on. Eilen illalla, kun tuossa istuskeltiin terassilla, lämpimässä ilta-auringossa hetki kahdestaan, niin totesinpa siinä miehelleni, jotta vaikka kesä loppuis just nyt, niin se olis ollut aivan täydellisen hyvä ja ihana.

Mutta koska tätä hyvää näkyy jatkuvan vielä joitakin päiviä, niin minäkin jatkan siitä nauttimista. Kirjoittaa ehtii syksyllä ja vesisateella. Kesämieltä itse kullekin!