torstai 30. maaliskuuta 2017

Loma oli ihana

Vihdoin sain kahvikupin nenäni eteen ja ehdin istahtamaan koneen ääreen, toivottavasti vaikka edes puoleksi tunniksi. Vanhemmat paita ja peppu leikkivät pikkulegoilla huoneessa. Tunti sitten tultiin ulkoa ihanasta auringonpaisteesta. Syötiin välipala, jonka jälkeen vein isomman pikkupoitsun pinnasänkyyn ja ryhdyin nukuttamaan pienintä. Kun pienin nukahti, valmistelin ruuan eli kuorin potut ja virittelin paistinpannun asemiinsa odottamaan. Sitten hotkaisin äkkiä oman välipalani. Ja nyt, kello viistoista ja kolmekymmentä, istun tässä.

Aikaa kirjoittamiselle ei meinaa löytyä kovinkaan helposti juuri nyt, kun pikkupoitsujen unen tarve tuntuu vähentyneen huomattavasti ja hereillä ollessaan he kaksi vaativat aika täydellisesti huomioni. Ja ruokakin on pakko laittaa ja muutama muukin pakko. Mutta kirjoitan, aina kuin vain suinkin se on mahdollista. Koska haluan kirjoittaa. Vaikka sitten vähän harvemmin, mutta kuitenkin kirjoittaa. On tämä niin mun juttu, etten edes harkitse lopettamista.

Tänään ajattelin kertoa lomasta. Vaikka en oikeastaan ole ihan varma mitä siitä kertoisin. Niitä itsestäänselvyyksiä, että loma oli ihana ja tuli tarpeeseen ja ruoka oli hyvää ja sitä riitti ja niin pois päinkö? Olettaisin, että kaikki sen osaavat kuvitella sanomattakin. Vaan ehkä silti keksin sanan sieltä ja toisen täältä. Ja lopulta huomaan näpytelleeni taas niin pitkän romaanin, että epäilen, jaksaako sitä kukaan loppuun asti lukea. Siksipä yritän mennä suorinta tietä asiaan.


Lentää hurautettiin siis kahden päivän, eli yhden yön lomalle Helsinkiin, lauantai aamuna aikaisin. Helsinkiin asti siksi, koska jos oltaisiin jääty lähemmäksi, olisin minä ikävissäni todennäköisesti lopettanut loman kesken, heh. Ja tottakai heti harmitellut sitä. Että pitikin! Omalla autolla se olisi ollut mahdollista, lentämällä ei.  Ainakaan ihan niin helposti. Noniin. Ollakseni rehellinen, syitä oli muitakin, tuo ehkä kaikkein epävakavin (mikä sana, mutta en nyt keksinyt parempaa) niistä. Vaan se siitä, syystä.

Loman ensimmäisenä tavoitteena oli syödä hyvin, hitaasti ja rauhallisesti. Me syötiin hyvin, hitaasti ja rauhallisesti, aivan niinkuin pitikin. Joskin hammashomma, josta ennen lomaa mainitsin, yritti häiritä lomaamme. Minä puolestani yritin kaikin mahdollisin keinoin häiritä hammashommaa, eli unohtaa kaiken hammaskivun ja kärsimyksen. Aika hyvin siinä onnistuinkin, (jos nyt itsestään noin voi sanoa) mitä nyt kuuma sattui ja kylmä sattui ja pureminen ei meinannut ensimmäisenä päivänä onnistua, ainakaan ilman, että kädellä tuki leukaa.

Silti paljon huonomminkin olisi voinut mennä. Ja onneksi toisena lomapäivänä pureminenkin jo onnistui aika normaalisti toisella puolen suuta. (Sellainen seikka muuten helpottaa syömistä aika tavalla.) Mutta, elämää tämä vain on. Pääasia, että ruoka oli hyvää ja sitä riitti.



Toisena yhtä tärkeänä tavoitteena oli lepo ja rentoutuminen. Ja mehän sitten kanssa levättiin ja rentouduttiin. Hotellille mentiin heti ensimmäisellä mahdollisella kellonlyömällä ja sieltä poistuttiin vähän yli viimeisen mahdollisen kellonlyömän. Ja hotelli oli ihana! Tämä ei missään nimessä ole mainos, enkä hyödy tästä mitenkään, mutta en malta olla suosittelematta Clarion hotellia.

Aivan perushintainen hotelli, tavalliset huoneet, mutta minun kokemukseni mukaan siisti ja erityisesti yleiset tilat kauniisti sisustettu, aamupalaa unohtamatta. Ja saunaa, kattouima-allasta ja näköalabaaria. Ne näköalat! (Muita palveluja ei tuosta SkyBarista käytettykään, toim.huom.) Taidettiin käyttää hotellilla olosta eniten aikaa juuri näkymien ihailuun. Aamulla, päivällä, auringon laskiessa, illalla ja muutenkin jokaisessa mahdollisessa saumassa.



Kyllä muuten huimasi, erityisesti hissillä huristelu. Ja yhtä aikaa oli niin siistiä, se huristelu, että tuli aivan pikkutyttöolo. Sehän ei haittaa mitään, vaikka joku vahingossa huomaiskin, ainakaan silloin, kun otsassa ei lue: neljän-lapsen-muka-fiksu-ja-aikuinen-äiti. Minun otsassani ei lukenut.

Lomassa parasta oli seura. Naurettavinta oli, että herättiin ihan sillain hyvissä ajoin. Kuudelta. Me, jotka niin mentiin NUKKUMAAN, hyvin ja pitkään. Ilmeisesti nukuttiin sitten niin hyvin, että oli aivan okei herätä monta tuntia ennen herätyskelloa. Meidän onneksemme kelloja koko valtakunnassa siirrettiin juuri tuona kyseisenä yönä. Koska muuten oltais herätty viideltä.

Pikkuvikoja nuo tuollaiset. Oikeasti. Jos vielä näin torstainakin fiilis on katossa loman ansiosta, vaikka aika isosti väsyttääkin, niin eikö voi melkein sanoa, että loma teki tehtävänsä.


Siis kannatti käydä (jos joku sitä epäili). Ja aivan varmasti lomaillaan kahdestaan vastakin. Toivottavasti seuraavan kerran jo vähän aikaisemmin, kuin vasta neljän ja puolen vuoden päästä. Mutta kuitenkin mielummin myöhemmin, kuin ei ollenkaan.

Vielä lopuksi: Miten mukava oli tulla kotiin niin täynnä virtaa! Lapsista näki, että heillä oli ollut mukavaa. Ja hoitajat hoitivat työnsä kehuttavan hienosti.

Toinen lopuksi: En voi olla pahoittelematta kuvieni laatua nyt, kun niitä tulee tällainen blogihistoriallinen pläjäys. Jälleen kerran muistutan, että tavallisella kännykällä kuvailen menemään, niin kuin tuo toinenkin puolisko. Mutta onneksi kännykkäkameratkin nykyään ovat kohtalaisen hyviä. Yritetään siis yhdessä olla huomaamatta sitä ja keskitytään olennaisempiin seikkoihin. :)

2 kommenttia:

  1. Mua niin alko hymyilyttään tää, tai siis jotenki niin mielissään minäki et te pääsitte käymään kahestaan ihanalla kaupunkilomalla. Pääsee jotenki niin fiilikseen. :) Ja samalla sit aattelee et oikeesti meillä pitää kans lähtä käymään jossain kahestaan kun imetysloppuu ja just et yheksi yöksi ni ei tarvi lasten takia ressata :'DD
    -J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta mukava jos fiilis välittyi :D Uskon, että meille ressittömän reissun avain oli just tuo, että oltiin vain yks yö, ku kuitenki lapset vielä niin pieniä. Eikä se meistä tuntunu yhtään liian lyhyeltä, päinvastoin, tollaselle sopivan lyhkäiselle reissulle voisin lähtä pian uudestaankin! :)

      Poista

Ilahdun ja kauniisti kiitän kommentistasi!