torstai 20. huhtikuuta 2017

Kesäpihahaaveita

Sataa vettä. Hetki sitten pyrytti räntää ja nyt taas vettä. En ole epätoivoinen, vaikka siltä ehkä kuulostankin, koska ajatukset ehkä ovat jokseenkin epätoivoisesti kesässä juuri tällä hetkellä. Asiaa ei yhtään helpota se seikka, että Postin Pirkko kuskaa kesäpuutarha-ilmaisjakeluja ja mainoksia minkä kerkeää. Vaikka rehellisesti sanottuna, onneksi on mainokset edes, tämmöisenä sadepäivänä. Niitä lueskellessa on niin helppo unohtaa hetkeksi lumi ja kylmä ja haaveilla kesästä. 

Eihän haaveilu pahasta ole. Päinvastoin. Haaveilen ahkerasti siitä, että pääsis jo laittamaan tuota pihaa! Meillä on sen suhteen vaikka mitä suunnitelmia, tavallisten jokakesäisten pihatöiden lisäksi. Vaikka ne todellakin on tässä kohtaa vain suunnitelmia, jotka eivät välttämättä edes toteudu. Mutta jos haaveilu on kivaa, niin on suunnittelukin.

Ensinnäkin nurmikko kaipaa tekohengitystä. Paikoin se on oikein ihana ja pehmeä ja kaunis, paikoin taas ei melkein nurmikko laisinkaan. Lueskelin tänään päiväkahvipöydässä Bio-Aapista ja yritin kovasti painaa mieleeni nurmikon pelastamisen aakkosia. Josko tänä kesänä saataisiin siitä kaunis ja vihreä kauttaaltaan.


Toiseksi ne puut. Ne, mitkä piti istuttaa jo syksyllä. Mutta sitten tuli vesirokko, joka viipyi kuukauden, jonka jälkeen olikin jo otollinen istutusaika ohi. Nyt pähkäillään, mikä puu se olis sellainen helposti menestyvä ja kaunis, joka samalla antaisi vähän näkösuojaa niin kesällä kuin talvellakin.

Sitten olis aitaprojekti. Joka kuuluu niihin ei-välttämättä-toteutuviin, mutta josta kuitenkin haaveillaan. Tällä hetkellä tuossa tiehen rajoittuvalla tontin reunalla on aita, joka oletettavasti on saatu jostain facebookin roskalavalta, koska ei ole aivan samaa aikakautta talon kanssa. Ajaa asiansa toki, ja saa ollakin siinä niin kauan kunnes uusi saadaan tilalle. Mutta on kuitenkin aika epäesteettinen ja tosiaankin vain sillä yhdellä reunalla. Naapureiden pihoille nuo pienet siis pääsee karkaamaan tuosta noin vain, halutessaan. Jos aitaprojektiin lähdetään, niin taidetaan rajata sillä tästä syystä lähes koko tontti. Mutta saapa nähdä.

Kun olis vielä asfalttihaaveitakin. Ettei lasten tarvis joka kerta tielle lähteä, kun pyöräillä tahtovat. Kun se tie ei kuitenkaan lasten leikkipaikaksi ole tarkoitettu. Asfalttihaave taitaa siltikin siirtyä vuoden päähän, luulen niin. Koska ei yksi lompakko ikävä kyllä kaikkeen veny. Mutta katsotaan. Tai ainaski haaveillaan.

Terassikalusteetkin on suunnitteilla. Ja nuotiopaikka. Ne on just niitä töitä, mitä tuo metallimies saa tehdä, sitten kun saumaa löytyy. Että olishan näitä, projekteja. Mutta kivoja sellaisia. Toki tiedostetaan hyvin jo tässä vaiheessa, että kaikkea ei keretä yhtenä kesänä, eikä siksi edes yritetä. Mutta haaveillaan ja suunnitellaan, koska ei just nyt muitakaan harrastuksia oikein ole, heheh.

Tässä vaiheessa ei vielä olla päätetty, mitä toteutetaan tulevana kesänä ja mitä jätetään seuraavalle. Vaan eipä sen puoleen, että sillä kiire oliskaan. Kun tuo lumi. Otin oikein kuvan tästä ikkunanäkymästäni. Todisteeksi. Sitä nimittäin on. Pal-jon. Vaikkei se totuus varmaankaan kuvista niin välity, niin jotain kertonee kuitenkin.



Käytiin me ulkonakin tänään, mutta kovin pikaisesti, kun yhtäkkiä alkoi niin raju tuuli ja vesisade. Sellainen, että lapset alkoivat itkeä ja anella, että mennään äiti sisälle.  
Vaikka en ihan kamalasti vesisateesta perusta minäkään, niin tänään se tuntuu oikein hyvältä. 

Koska täällä pohjoisessa vettä sataa enemmän kesällä, kuin talvella.

Ja sehän ei voi tarkoittaa muuta kuin, että sieltä se kesä tulee. Ehkä vähän hitaasti. Mutta ihan varmasti.


Ps. Seuraavaksi lupaan y r i t t ä ä puhua jostakin muusta kuin säästä. En ole varma onnistuuko se, koska säästä on vain niin mukava puhua. Silti yritän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun ja kauniisti kiitän kommentistasi!